Tekstit

Näkökulmia koulutyön haasteisiin; riittävän hyvä opettajuus?

Kuva
Pidän koulutyön syklisyydestä ja se vaikuttaa minun vuosikalenteriini vahvasti. Minulla vuosi alkaa elokuussa ja päättyy heinäkuun lopussa. Elokuussa koulutyö käynnistyy uudella innolla. Joka syksy jokainen lapsi ja koulun aikuinen saa tavallaan uuden mahdollisuuden aloittaa työnsä ”puhtaalta” pöydältä. Samaten kesäkuun alku ja kevätjuhlat sulkevat taasen ympyrän. Syyslukukauden päättyminen, väliarviointi ja joululoma ovat olleet minulle aina kohta, jossa katson taakseni ja teen inventaarion kuluneesta syyslukukaudesta. Inventaarion tekeminen on osittain helpottavaa mutta aiheuttaa helpotuksen lisäksi riittämättömyyden tunteita. Joka kerta mietin olenko opettanut ja antanut oppilailleni kaiken sen minkä pystyn? Olenko osannut huomioida jokaista hänen tarvitsemallaan tavalla? Opetussuunnitelma ja sen sisällöt: olenko tehnyt riittävästi?Olisiko mahdollista ottaa käyttöön riittävän hyvän vanhemmuuden ohella käsite ”riittävän hyvä opettajuus”? Mutta mikä on riittävän hyvää opettajuutta, s…

Maahanmuuttajataustaisten lasten opetus; arjessa nähtyä ja koettua

Kuva
Erilaisten kielten sorinaa, venäjää, arabiaa, viron kieltä ja montaa muutakin kuulin taas eilen ruokalassa. Luokan uusi oppilas kysyi luokkakaveriltaan mistä sinä olet kotoisin? Vastaus oli, että Suomesta 😊. Tämä oppilas on kantasuomalaisesta perheestä, yksi luokan kolmesta sellaisesta. Olen päässyt seuraamaan asuinalueiden ja sitä kautta koulujen oppilasaineksen eriytymistä työpaikoillani. Olen työskennellyt 30 vuotta pääkaupunkiseudun kouluissa opettajana, erityisopetuksen puolella, joten minulla on aika pitkä perspektiivi tähän muutokseen. Tällä hetkellä työskentelen kahdessa hyvin erilaisessa koulussa. Toinen on kerrostalovaltaisella alueella ja toinen omakotitalovaltaisella alueella.Asuinalueet ovat voimakkaasti eriytyneet asukkaidensa taustan perusteella. Oppilasainekseltaan koulut ovat sen myötä hyvin erilaisia. Ensimmäisenä mainitussa koulussa alkuopetuksen oppilaista on yli 80 % maahanmuuttajataustaisista perheistä ja toisessa koko koulussa juuri päinvastoin alle 20 % maahan…

Sukupuolitietoinen opetus, kokemuksia ja pohdintaa

Kuva
Huomioni on kiinnittynyt erääseen asiaan, joka on noussut tapetille niin lehdistössä kuin  sosiaalisessa mediassakin. Tällä hetkellä julkisuudessa kirjoitetaan sukupuolineutraalista kasvatuksesta https://www.hs.fi/elama/art-2000005447905.html?share=a97cc7f679d42c510329b610d5e5857a . Näissä kirjoituksissa otetaan kantaa puolesta ja vastaan.
Esille on nostettu myös Opetushallituksen ohjeistus asiaan liittyen http://www.oph.fi/download/173318_tasa_arvotyo_on_taitolaji.pdf. Keskustelu sisältää paljon tunteita. Esille nousee myös vastarintaa ja kysymys siitä tarvitsemmeko sukupuolitietoista opetusta ja ohjeistusta siihen.  Olen käytännön työssäni tutkinut ja pohtinut asiaa, toimin resurssiopettajana kahdessa ykkösluokassa pääkaupunkiseudulla. Tänä syksynä vastaani tuli eräs tilanne, joka pysäytti minut ja  näin ollen jäin asiaa miettimään. Tämä oli tuokio, jossa oppilaat leikkivät laululeikkiä. Leikissä poikia kehotettiin pokkaamaan ja tyttöjä niiaamaan. Sain seurata tilannetta hieman sivus…

Työuupumus; yksilön vai yhteisön ongelma?

Kuva
Uuvuttaako työ vai olosuhteet siinä?


Mitä tarkoittaa sana työuupumus? Miksi käytämme sanaa työuupumus? Olisiko jo aika tunnustaa, ettei työn uuvuttavuus ole yksilön ongelmaa vaan kokonaisuus joka syntyy työssä vallitsevista olosuhteista? Näistä aiheista on käyty vilkasta keskustelua julkisuudessa viime aikoina.  Tutkija Sanna Rikala sanoo  Helsingin uutisten julkaisemassa haastattelussaan, että työpaikoille ja työterveyshuoltoon olisi hyvä rakentaa matalan kynnyksen toimintamalleja. Näin voitaisiin välttää henkilön leimaamista sairaaksi hänen kuormittuessaan työssään. Entinen kansanedustaja Rosa Meriläinen on todennut omaan uupumiseensa viitaten, että suomalaisessa yhteiskunnassa olisi hyvä suhtautua lempeämmin ihmisiin. Kaikkien olisi hänen mukaansa hyvä saada palautetta siitä, että he ovat hyviä työssään. Positiivinen kannustus auttaa jaksamaan vaativissakin tilanteissa. Työministeri Jari Lindström kertoi blogissaan työnsä aiheuttamasta riittämättömyyden tunteesta ja sen myötä väsy…
Kuva
Mitä, miksi ja miten opetamme? - käytännön kokemuksen mukanaan tuomia ajatuksia liittyen Nepsy-lasten koulunkäyntiin

Miten voisimme tukea Nepsy-oireista lasta parhaalla mahdollisella tavalla koulutyössä?  Tätä olen miettinyt erityisopettajan työssäni, aluksi häivähdyksinä mutta viimeisinä vuosina todella aktiivisesti. Näissä blogeissani kerron kokemuksistani ja ajatuksistani työskentelystä lasten kanssa, joilla neuropsykiatriset vaikeudet heijastuvat kasvuun ja kehitykseen. Edellä mainitut aiheuttavat lapsille oppimisen haasteita hahmotushäiriöiden, keskittymättömyyden sekä erilaisten sosiaalisten suhteiden hahmottamisen vaikeuden kautta. 
Parhaiten Nepsy-lasten koulunkäyntiä ja oppimista pystytään tukemaan minun kokemukseni mukaan riittävän pienissä ryhmissä ja riittävällä aikuismäärällä varustetuissa luokissa. Oma kokemukseni ryhmäkoosta on se, ettei sitä voi tarkasti määritellä. Yksilölliset ratkaisut ja joustavuus ryhmäkoossa sekä mahdollisuus ryhmien uudelleen järjestelyyn pitäisi…

Ajatuksia erityisopetuksesta -miten tukea Nepsy-oireista lasta koulutyössään?

Kuva
Kurkistus omaan ammatilliseen polkuuni
Miksi tuo pieni hento poika, jonka tutiseva hahmo vetoaa minuun todella vahvasti, ei pysy tuossa penkillä vaan putoaa siitä ilman tukea? Miksi hänen otteensa kynästä ja saksista on kovin kömpelö? Miksi nuo kaksi  alle kouluikäistä veljestä riehuvat eivätkä piittaa aikuisten käskyistä ja kehotuksista? Mitä varten lastenkodissa asuvat lapset puhuvat epäkunnioittavasti sekä toisilleen että aikuisille? Näitä ihmettelin jo nuorena lukiolaistyttönä työskennellessäni lastenkodissa ja päiväkodeissa. 

Nämä kohtaamiset saivat aikaan sen, että hakeuduin lastenhoitajakoulutukseen ja sen jälkeen opiskelemaan toimintaterapeutiksi. Halusin saada lisää tietoa lasten kasvusta ja kehityksestä ja siitä miten me voisimme aikuisina tukea niitä lapsia, joiden kasvu ja kehitys eivät menekään ihan normiväyliä pitkin. Sattumien kautta päädyin lopulta erityisluokanopettajan työhön, jota sitten tein 25 vuotta pääkaupunkiseudun kouluissa. 

Aloittaessani työskentelyni koulussa,…

Omakohtaisia kokemuksia

Kuva
Olen seurannut hiljaisesti sivusta keskustelua ADHD:een kaltaisten neuropsykiatristen häiriöiden syistä ja synnystä. Eräs näkökulma iltapäivälehdessä olleessa haastattelussa oli vanhempia syyllistävää, juuri tämä artikkeli käynnisti tämän kertaisen keskustelun. Keskustelu on jatkunut blogeissa ja esim. Facebookissa. Minä tulin surulliseksi tuosta artikkelista, olen pahoillani lasten ja perheiden puolesta.  Asiaa pohdittuani päätin myös osallistua keskusteluun. Syyllistämällä ja syyllistä etsimällä ei todellakaan ole saatu mitään hyvää aikaiseksi, ei ikinä.


Olen tehnyt 25 vuotta erityisluokanopettajan työtä ja olen henkilökohtaisesti tavannut lukemattoman määrän neuropsykiatrisisten haasteiden kanssa eläviä lapsia ja nuoria sekä heidän perheitään.  Minun työurani aikana tapaamat lapset ovat olleet hurmaavia, ihania ja äärettömän hienoja persoonallisuuksia, siitä olen todella kiitollinen. Haasteiden ohella näillä lapsilla ja nuorilla on ollut monia upeita taitoja. Näiden lasten erityisy…