Vankaksi - kasvun tueksi

Havahduin tähän aiheeseen luettuani entisen kollegani jakaman paikallislehden jutun. https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/703101-maire-63-sai-tylyn-kohtelun-kaupungin-yhtio-heittaa-arvostetun-kouluisannan-pihalle. Artikkeli koskee erästä yli 30 vuotta kouluisännän työtä tehneen Vantaan kaupungin työntekijän kohtelua muutosvaiheessa, jossa kouluisännät ovat muuttuneet vartijoiksi. Tämä muutos on käynnistynyt 2016 ja on meneillään parhaillaan kaikissa vantaalaisissa kouluissa. Minäkin olen sen huomioinut mutta useammassa koulussa työskentelevänä ymmärsin vasta äskettäin mitä tämä muutos kouluissa tarkoittaa. Kouluisännät ovat vastanneet kokonaisvaltaisesti koulujen kunnosta, huolehtimalla pienistä korjaustöistä itse ja kutsuen tarvittaessa ammattilaiset paikalle isompia korjaustöitä varten. He ovat olleet saatavilla kun lukot ovat reistailleet, lamput vaatineet vaihtoa ja auttaneet muiden teknisten laitteiden kanssa. Piha-alueet ovat pysyneet siisteinä ja liukkaat kohdat

Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin ainakin minä olen tuntenut eniten riittämättömyyttä opettajan työssäni. Lukuvuosi lähenee loppuaan ja on arvioinnin aika. Luultavasti useampi meistä opettajan työtä tekevä käy kiperää sisäistä keskustelua siitä, miten itse on suoriutunut lukuvuodesta. Toinen vaativa keväinen tehtävä opettajan työssä on oppilasarviointi. Aiheesta kirjoittavat näin kevään korvalla myös monet asiantuntijat. Kari Uusikylä toteaa haastattelussaan osuvasti, ettei kouluarvosana seitsemän tarkoita kuitenkaan seiskan tasoista lasta. https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/suorat-sanat/kari-uusikyla-tarkeampaa-kasvattaa-lapsesta-hyva-ihminen-kuin-hyva . Hän arvostelee tuossa haastattelussa yleistä puhetta, jota esim. poliitikot pitävät yllä puhuessaan lapsista tulevaisuuden osaajina. Lasten tulisi hänen mukaansa riittää meille kaikille juuri sellaisina kuin he ovat. Emme kasvata kouluissa kuluttajia tai talouselämän tarpeita täyttäviä osaajia. Perimmäin